Aaro Närvänen In Memoriam

Tammikuun 12. päivänä saapui suruviesti Haminasta, Aaro Närvänen, Muolaan mies,  sai iäisyyskutsun.  Siunaustilaisuus oli Leirikankaan kappelissa Haminassa lähimpien ollessa läsnä.

Aaro Närvänen syntyi 13.05.1927 Vihtori ja Aina Närväsen esikoisena, myöhemmin perheeseen syntyi toinen poika ja tyttö.  Aaro vietti lapsuutensa Muolaan Ylämaalla, Jaarilan kylässä.  Kylä oli Muolaan korkeimmalla alueella ja sieltä oli komeat näkymät Vuotjärven laaksoon päin.  Kylän nuorilla oli hienot mäenlaskupaikat.  Aaro oli 12 vuotias, kun talvisodan jaloista oli lähdettävä evakkoon Loimaalle.  Takaisin Aarolle rakkaaseen Jaarilan päästiin toukokuussa 1942,  rippikoulun hän kävi Kuusaan Hovissa, mutta lopullinen evakkomatka kohti Pälkänettä alkoi 12.06.1944.  Aaro päätyi Vehkalahdelle, jossa hän toimi kuorma-autoyrittäjänä työaikansa.  Hän perusti perheen ja sai vaimonsa Irenen kanssa kaksi lasta, pojan Pekan ja tyttären Leenan.  Leskenä oltuaan hän avioitui naapurikylästä, Muolaan Kallaisista, olevan Sirkka Koistin kanssa.  Rakkaus Karjalaan ja kotikylään Jaarilaan oli säilynyt Aaron sydämessä ja vuonna 1988 hän kävi 44 vuoden tauon jälkeen kotona, nyt tosin kodin raunioilla yhdessä siskonsa kanssa.  Seuraavalla matkalla kaksi vuotta myöhemmin velikin oli mukana katsomassa kotipihan puita ja pensaita.  Vuonna 1991 kotiseutumatkalaisia odotti ikävä yllätys, kylän kaikkien talojen kivijalat ja pihapuut oli tankilla puskettu pois, vain Aaron pihapiirissä ollut iso kivi oli jäljellä 39 talon Jaarilan kylästä.  Aaro suunnitteli, että jotenkin Jaarilan kylästä on saatava tietoa jäämään jälkipolvillekin.  Hän neuvotteli Kyyrölän kyläneuvoston puheenjohtajan kanssa muistolaatan kiinnittämisestä isoon pihakiveen ja sai luvan siihen.  Muistolaatassa on suomeksi ja venäjäksi teksti; ”Tässä ympäristössä sijaitsi 39 taloa käsittävä Jaarilan kylä, jonka sota v. 1939-1944 hävitti.
Tämä kivi on maamerkkinä Jaarilan kyläläisille, joita vuosittain vierailee entisillä kotipaikoillaan.

Aaro Närvänen oli käytännön ihminen, hänellä oli neuvottelutaitoa, pitkäjänteisyyttä ja päättäväisyyttä sekä herkkyyttä, käden taitoa ja aikaa rakkaille harrastuksilleen.  Hänet tunnettiin aikaansaavana ja luotettavana miehenä, teki sen minkä lupasi.
Yrittäjän työstä eläkkeelle jäätyään Karjala ja Muolaa olivat Aarolle tärkeitä asioita puutöiden ja korujen valmistamisen ohella,  Neuvostoliiton hajottua alkoi matkat Karjalaan helpottua ja Muolaalaisten Seurassa ryhdyttiin suunnittelemaan muistomerkkien hankkimista Muolaan luterilaiselle sankarihauta-alueelle sekä Kyyrölän ortodoksiselle sankarihauta-alueelle.  Aaro 
oli alusta alkaen mukana suunnittelemassa, neuvottelemassa Venäjän viranomaisten kanssa ja toteuttamassa muistomerkkejä, jotka pystytettiin vuonna 1992.  Sen jälkeen kirkkomailla on tapahtunut paljon, Muolaassa on pystytetty iso risti alttarin kohdalle, tasattu kirkkomaa-alue ja silloin pelastettiin kirkon peruskivi, mihin on hakattu vuosiluku 1849, tehty pensasaidat sankarihauta-alueen ympärille ja uusittu muistomerkin laatoitus sekä istutettu pensaita, rakennettu polkuja hautamaalle, kaivettu esille betoniportaita,  tuotu takaisin vuoden 1918 graniittimuistomerkki ja aidattu pensailla sen ympäristö, pystytetty opastaulu, vuosittain pidetty talkoita, kaikki nämä ovat tapahtuneet Aaro Närväsen johdolla viime kevääseen saakka.  Kun Aaro keväällä 2006 ilmoitti, että kevään talkoissa hän ei ole mukana, niin silloin havahduttiin että miten ilman Aaroa pärjätään.  Kuitenkin hän junaili käytännön asiat vielä Haminasta käsin, hankki uuden opastaulun ja työkalut, joita tarvittiin talkoissa.  Aaro on vielä ensi kevään talkoissakin mukana, sillä silloin viedään hautausmaalle muistokivi, jossa on Pyhän ristin kivien symbolit.  Kivelle voivat kotiseutumatkailijat laskea kukkalaitteensa ja hiljentyä kunnioittamaan menneiden sukupolvien muistoa Muolaassa.  Aaro oli vielä vahvasti mukana tämän muistomerkin tekemisessä.  Aaro ja hänen Saabinsa oli tuttu näky Viipurin-Pietarin vanhalla valtatiellä, sillä lukemattomia kertoja hän kävi Muolaassa hoitamassa asioita viranomaisten kanssa sekä katsomassa ja kunnostamassa paikkoja.  Kyyrölään pystytettiin risti ja aidattiin muistolehtoalue sekä istutettiin pensasaita sankarimuistomerkin ympärille sekä Kangaspellon kirkon raunioille pystytettiin risti, kaikissa näissä Aaro oli mukana.  Aaro Närvänen oli kuollessaan Muolaalaisten Seuran varapuheenjohtaja.

Aaro Närvänen oli vahvasti mukana myös kirjallisesti taltioimassa rakkauttaan Karjalaan, Muolaaseen ja kotikyläänsä Jaarilaan.  Pentti Ruohotien toimittamissa ”Muolaan Ylämaa, Lehtokylän koulupiiri” ja ”Kuvien kertomaa Lehtokylän koulupiiriläisten elämästä” kirjoissa on lukuisia Aaro Närväsen kirjoittamia kertomuksia kylän tapahtumista.  Pentti Ruohotie totesi, että Aaro on taltioinut ansiokkaasti Karjalaista kulttuuria kertomalla hyvin laaja-alaisesti kylän ja koulupiirin tapahtumista ja ihmisistä sekä työtavoista, karjanhoidosta ja maanviljelystä. 
Aaron kaipaus löytyy ja tuntuu niissä monissa herkissä runoissa, joita hän on kirjoihin kirjoittanut, hän on myös sanoittanut tekstin Jaarilan muistolle -lauluun, joka on levytetty ja kertosäkeessä Aaro toteaa ”Olit, Jaarila, kylä kaunoinen.  Synnyinseutuna rakkaana muistan sen.  Olit onnen maa, olit Karjalaa, jota koskaan en voi unhoittaa.”
Markus Lehtipuu teoksessaan Kannas toteaa Muolaan hautausmaa-alueesta: "Kirkon alue on muuttunut vanhojen kirkonseutujen viehättävimpiin kuuluviksi seuduiksi: iso viidakko kirkon raunioiden takana on melkein kuin satumetsä, jossa satakielet laulavat alkukesän öinä.  Järvimaisema on upea kirkolta alas." 
Aaro Närvänen teki henkilökohtaisesti ja Muolaalaisten Seuran puitteissa unohtumatonta työtä menetetyn Karjalan ja Muolaan hyväksi.  Kaikki mitä matkalaiset näkevät Muolaan kirkkomailla tehdyn, siinä on Aaro ollut sydämellään mukana. 
Aaro on kirjoittanut kertomuksessaan kotikyläni Jaarila näin: ” Pian on käsillä aika, jolloin ei ole enää ketään sellaista henkilöä jäljellä, joka on nähnyt tuon kyläyhteisön, siellä elänyt ja on juuriltaan tuohon maahan liittynyt.  On todettava, että kaikki on katoavaa auringon alla.  Itse olen ollut kiitollinen, jos olen saanut menneestä tietoa, kun olen halunnut.  Saattaahan joku olla tulevaisuudessa myös kiitollinen, jos hän löytää jotakin muistiin merkittyä olleesta ja menneestä.”
                                                                                      

Pekka Moisander